Patentti
Patentti on oikeutena ja käsitteenä moniulotteinen ja monimutkainen kokonaisuus, joka näyttäytyy varsin erilaisena riippuen siitä, missä roolissa sitä tarkastellaan. Patentinhaltija voi pitää patenttia eräänlaisena reviirinä, jonka sisällä patentinhaltija saa määrittää pelisääntöjä. Samoilla tuotteilla tai palveluilla kilpaileva yritys voi pitää samaa sitä rasitteena tai rajoitteena, joka vähentää heidän vapauksiaan toimia. Tutkijan kannalta sama patentti saattaa olla mielenkiintoista aineistoa tutkimukseen, kun taas täysin ulkopuolinen saattaa pitää sitä hänelle yhdentekevänä.
Patenttia on tässä käsitelty eri näkökulmista menemättä kuitenkaan yksityiskohtiin tai poikkeuksiin. Tarkoituksena on avata erilaisia näkymiä patenttiin ja patenttijärjestelmään ymmärryksen lisäämiseksi patenttien monista mahdollisuuksista. Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu toimintaohjeeksi eikä pelkästään tämän kirjoituksen perusteella tule tehdä päätöksiä vaan ajantasainen tilanne tulee aina tarkistaa voimassa olevasta lainsäädännöstä tai ottaa meihin yhteyttä tilanteen selvittämiseksi.
Tiivistelmä patentista
Patentti antaa oikeuden kieltää muita keksintösi kaupalliselta hyödyntämiseltä. Kieltäminen tapahtuu tuomioistuimen päätöksellä. Patentin saa keksintöön, joka on uusi ja keksinnöllinen aiemmin tunnettuun tekniikkaan nähden. Pelkkää ideaa ei voi patentoida vaan käytännön ratkaisun, jossa ideaa hyödynnetään. Patentti antaa kielto-oikeuden vain niissä maissa, joissa se on myönnetty ja patentti on voimassa enintään 20 vuotta, kunhan vuosimaksut maksetaan.
Patentti ennaltaehkäisee olemassaolollaan sitä loukkaavien tuotteiden tuloa markkinoille, mutta on myös todistus innovatiivisuudesta. Patentinhaltijan vastuulla on valvoa patentinloukkauksia ja oikeuksiaan. Patentti antaa sen haltijalle oikeuden, mutta ei velvollisuutta puuttua patentinloukkauksiin.
Myönnetty patentti voidaan kumota väitteen johdosta pian myöntämisen jälkeen tai julistaa mitättömäksi myöhemmin sen voimassaoloaikana, jos joku näitä hakee ja pystyy osoittamaan, että patenttia ei olisi pitänyt myöntää.
Suomessa patenttihakemukset vastaanottaa ja tutkii Patentti ja rekisterihallitus, joka lopulta myös myöntää hakemuksesta patentin. Patentti ja rekisterihallitus myös käsittelee patenttia vastaan tehdyn väitteen ja perii patenteista vuosimaksut.
Patentti yhteiskunnassa
Patenttijärjestelmä on monipuolinen väline, jonka tavoitteena on koko yhteiskunnan hyöty. Keksijä hyötyy patentin tuottamasta yksinoikeudesta ja toisaalta kaikki muut hyötyvät siitä, että kaikki vähänkin merkittävä tekninen tietotaito kertyy tarkasti jäsennellyssä muodossa valmiiksi luokiteltuna kaikkien vapaasti luettavaksi ja myöhemmin hyödynnettäväksi. Patenttitietokannat sisältävät valtavat määrät tietoa kaikilta tekniikan aloilta jo yli sadan vuoden ajalta. Tähän tietoon on periaatteessa kaikilla ihmisillä vapaa pääsy, joskin sen etsityn tiedon löytäminen on vaikeaa. Patenttijärjestelmän voidaan perustellusti sanoa nopeuttaneen ihmiskunnan teknologista kehitystä, koska uudet keksinnöt ollaan voitu rakentaa ”edellisten päälle”, eikä kehitystyötä jouduta aina uudella ihmisjoukolla aloittamaan alusta. Patenttijärjestelmää kohtaan esitetään myös kritiikkiä, joka lähinnä kohdistuu patentin tuottamaan yksinoikeuteen. Teollisesti käyttökelpoisten keksintöjen julkinen arkisto lienee myös patenttijärjestelmää kritisoivien mielestä positiivinen asia.
Patentti oikeutena
Patentti on aineettomien oikeuksien eli immateriaalioikeuksien keskeinen osa. Se luetaan myös teollisoikeuksiin yhdessä hyödyllisyysmallin, mallioikeuden, tavaramerkin ja toiminimen kanssa. Patenttilain 1 §:n mukaan mihin tekniikan alaan tahansa liittyvään keksintöön voi saada hakemuksesta patentin ja siten yksinoikeuden keksinnön ammattimaiseen hyödyntämiseen. Edellytyksenä on se, että keksintö on teollisesti käyttökelpoinen. Patenttilain 2 §:n mukaisesti patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.
Käytännössä Patentti ja rekisterihallitus tutkii vain sen, onko patenttihakemuksessa esitetty keksintö uusi ja eroaako se olennaisesti aiemmin tunnetusta. Käytännössä mikä tahansa keksintö, mikä voidaan jollain lailla yhdistää teolliseen toimintaan, katsotaan olevan teollisesti käyttökelpoinen. Satoja hakemuksia tehneenä ja vielä enemmän nähneenä, en ole koskaan törmännyt hakemukseen, joka ei olisi ollut viraston mielestä teollisesti käyttökelpoinen.
Tietyille keksinnöille ei voida myöntää patenttia. Nämä liittyvät lähinnä lääketieteellisiin menetelmiin, diagnosointiin, kloonaukseen, ihmisen geenimanipulointiin sekä ihmisalkioiden käyttöön. Myöskään sellaisille keksinnöille ei myönnetä patenttia, jotka kaupallisesti hyödynnettynä olisivat yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaisia. Tämän säännöksen sisältö jää vähän epäselväksi, koska siinä erikseen mainitaan, että laissa kielletty toiminta ei yksinään estä patentointia.
Ensisijaisesti oikeus patenttiin on keksijällä, mutta keksijä voi siirtää oikeutensa edelleen, esimerkiksi yritykselleen tai työnantajalleen. Usein keksinnöt ovat ns. työsuhdekeksintöjä, joista säädetään tarkemmin oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa. Tyypillisessä tapauksessa työnantajalla on oikeus työntekijän tekemään keksintöön, jos keksintö liittyy työntekijän toimenkuvaan.
Patentti on yksinoikeus, joka voidaan myöntää keksinnölle, joka eroaa olennaisesti aiemmista keksinnöistä. Käytännössä kyseessä on kielto-oikeus, jolla patentinhaltija voi kieltää toisilta osapuolilta keksinnön ammattimaisen hyödyntämisen. Jos joku loukkaa tätä patentin tuottamaa yksinoikeutta, kyseessä on patentinloukkaus. Tuomioistuin voi kieltää tätä loukkaajaa jatkamasta tai toistamasta patentinloukkausta. Jos patenttia loukataan tahallisesti, tekijä on tuomittava patenttirikkomuksesta sakkoon. Patentinloukkaukset ovat käytännössä lähes aina riita-asioita ja Suomessa ne ratkaistaan markkinaoikeudessa.
Patentin maantieteellinen laajuus
Patentin antama kielto-oikeus on rajattu maantieteellisesti tiettyyn maahan tai alueeseen. Mitään maailmanpatenttia tai maailmanlaajuista patenttia ei ole olemassa ja tuskin suunnitteillakaan. Käytännössä siis patenttia on haettava kaikissa niissä maissa, joissa se halutaan saada. Patentti on voimassa vain niissä maissa, joissa se on myönnetty ja siinä muodossa, jossa se on myönnetty. Suomessa Patentti ja rekisterihallitus (PRH) tutkii patenttihakemukset ja myöntää suomalaiset patentit.
Suomalaisen hakijan kannalta toinen merkittävä patenttivirasto on Euroopan patenttivirasto (EPO), joka tutkii eurooppapatenttihakemukset ja myöntää eurooppapatentit. EPO:ssa myönnetty eurooppapatentti pitää vielä tätä kirjoittaessa (01/2023) saattaa myöntämisen jälkeen voimaan Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltioissa. Nykyisen arvion mukaan ns. yhtenäispatentti olisi tulossa voimaan vielä 2023 aikana, jolloin se tulisi nykyisen menettelyn vaihtoehdoksi siitä alkaen, kun eurooppapatentti on myönnetty. Yhtenäispatentti antaisi yhtenäisen suojan kaikissa jäsenvaltioissa ja riidat ratkottaisiin yhdistetyssä patenttituomioistuimessa.
Samalle keksinnölle voidaan ensimmäisen hakemuksen jälkeen hakea tietyin edellytyksin suojaa ulkomailla 12 kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun ensimmäinen hakemus keksinnöstä on tehty (tekemispäivä). Niin sanottua etuoikeutta hyödyntämällä alle 12 kuukautta sitten jätettyyn hakemukseen perustuvat myöhemmät hakemukset tutkitaan niin kuin ne oltaisiin jätetty samana päivänä kuin ensimmäinen tätä keksintöä koskenut hakemus. Näin voidaan siis laajentaa haetun suojan maantieteellistä kattavuutta patenttihakemuksen tekemispäivää seuraavan vuoden aikana eikä kaikkia hakemuksia tarvitse tehdä samalla kertaa. Käytännössä hakijan kannattaa odottaa ensimmäisen hakemuksen tutkimustuloksia ja tehdä vasta sen jälkeen lopulliset päätökset muista samaa keksintöä koskevista hakemuksista, kuitenkin ennen 12 kuukauden määräaikaa. Tutkimustulosten perusteella hakija saa ensimmäisen näkemyksen siitä, onko keksintö patentoitavissa ja minkälaisen suojan sille voisi saada. Myöhemmin muualla tutkittaessa tutkija saattaa löytää lisää julkaisuja, jotka vaikuttavat keksinnön patentoitavuuteen. Eri maiden virastoissa on myös erilaiset näkemykset siitä, mikä on patentoitavissa oleva keksintö, joten ensimmäiseen tutkimustulokseen ei pidä suhtautua absoluuttisena totuutena vaan pikemminkin yhden virkamiehen virallisena ja perusteltuna mielipiteenä. Kaikissa maissa ei välttämättä saada patenttia ollenkaan, vaikka sellainen olisi myönnetty yhdessä tai useammassa maassa jo aiemmin.
Patentin ajallinen laajuus
Kielto-oikeus on rajattu myös ajallisesti. Patentti on voimassa enintään 20 vuotta patenttihakemuksen tekemispäivästä laskettuna. Voimassaolo edellyttää sitä, että patentinhaltija suorittaa vuosimaksut kaikilta vuosilta, joina se halutaan pitää voimassa. Kun patentin voimassaolo on lopullisesti päättynyt, esimerkiksi maksamattoman vuosimaksun vuoksi, se ei enää anna oikeutta kieltää keksinnön hyödyntämistä. Kertaalleen pysyvästi menetettyä patenttia ei voi palauttaa myöhemmin takaisin voimaan vaan vuosimaksut on maksettava jokaiselta perättäiseltä vuodelta. Vuosimaksut on maksettava kaikkiin maihin, joissa suoja halutaan pitää voimassa. Esimerkiksi Suomessa vuosimaksut kerää Patentti ja rekisterihallitus. Vuosimaksun määrä kasvaa vuosittain hakemispäivästä alkaen. Tämä kannustaa luopumaan sellaisesta patentista, jolla ei enää ole kaupallista arvoa ja näin keksintö vapautuu kaikkien käyttöön ja kuka tahansa voi hyödyntää sitä kaupallisesti tai jatkokehittää keksintöä ja kenties saada oman patentin parannellulle versiolle.
Kenellä tahansa on myös oikeus vaatia patentin julistamista mitättömäksi tuomioistuimessa. Patentti voidaan julistaa mitättömäksi, jos sitä vaatinut pystyy osoittamaan, että keksintö, patentti tai patenttihakemus eivät täytä tiettyjä patenttilaissa säädettyjä ehtoja. Tässä tapauksessa patenttia ei olisi alun perin kuulunut myöntää, mutta patentin myöntänyt viranomainen ei ollut tietoinen tällaisesta esteestä tai ei huomannut sitä ennen patentin myöntämistä. Syynä voi olla myös se, että hakemukseen on käsittelyn aikana tehty kiellettyjä muutoksia tai lisäyksiä. Kun patentti on julistettu mitättömäksi tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä, se on lopullisesti menetetty eikä sitä saa enää takaisin voimaan.
Patentin yksinoikeuden laajuus
Patentin tuottaman yksinoikeuden laajuutta voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta: mitä toimenpiteitä keksintöön liittyen voidaan kieltää muilta, ja millä tarkkuudella keksinnön on oltava patentin mukainen, jotta kaupalliseen hyödyntämiseen voidaan tehokkaasti puuttua?
Keksinnönmukaisuus
Patentti antaa yksinoikeuden, mutta on aina enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraista, mihin tuo yksinoikeus oikein kohdistuu. Patenttilain 39 §:n mukaan patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Myönnetyssä patentissa on aina osio, jonka otsikko on Patenttivaatimukset (engl. Claims), ja sen alla juoksevasti numeroituna yhden tai useampia patenttivaatimuksia. Järjestyksessään ensimmäinen patenttivaatimus on aina sellainen, joka yksinään määrittää suojan laajuuden, mutta näitä voi olla lisäksi muitakin. Ainakin teoriassa patentinloukkaus tapahtuu silloin, kun loukkaavaksi epäilty tuote, järjestelmä tai menetelmä sisältää kaikki ne keksinnön piirteet, jotka patenttivaatimuksessa 1 on esitetty. Jos loukkaavaksi epäilty tuote sisältää lisäksi mitä tahansa muuta, sillä ei ole merkitystä loukkausasiassa. Jos taas loukkaavaksi epäillystä tuotteesta puuttuu yksikin patenttivaatimuksessa 1 esitetty piirre, kyseessä ei ole patentinloukkaus. Asia ei kuitenkaan käytännössä ole läheskään näin suoraviivainen ja asia ratkaistaankin lopullisesti tuomioistuimessa pitkällisen käsittelyn jälkeen, jossa molemmat osapuolet esittävät omia näkemyksiään.
Edellä mainitusta patenttisuojan laajuuden määrittelystä johtuen patenttivaatimukset ovat usein kielellisesti erikoisia. Patenttivaatimuksissa pyritään määrittelemään keksintö niin selkeästi ja yksikäsitteisesti, ettei ns. harmaata aluetta jää. Harvoin se kuitenkaan on mahdollista ja sitä vaikeuttaa entisestään se, että määritelmän pitäisi olla samaan aikaan myös mahdollisimman lavea. Patentissa ja erityisesti patenttivaatimuksissa käytetään sanoja ja ilmaisuja, joihin arkikielessä harvoin törmää. Jos patenttivaatimus määrittelisi kahden kappaleen olevan liitetty toisiinsa ruuvilla, patentinloukkauksen voisi (ainakin teoriassa) välttää käyttämällä naulaa, tai jopa pulttia. Tuomioistuimessa nämä saatetaan nähdä ajavan täysin saman asian kuin ruuvi ja kyseessä olisikin patentinloukkaus. Entä mikä on tilanne, jos käytetäänkin narua kappaleiden yhteen liittämiseen? Jos patenttivaatimuksessa olisikin ruuvin sijaan määritelty yleisemmin liitosväline taikka välineet kappaleiden yhteen liittämiseksi, sen katsottaisiin kenties ruuvia todennäköisemmin kattavan myös naru. Mutta entäpä, jos kappaleet onkin hitsattu tai juotettu toisiinsa kiinni, onko siinä silloin liitosväline? Näistä asiasta syntyy tuomioistuimessa pitkiä kirjeenvaihtoja ja keskusteluja osapuolten välillä.
Mitä toimenpiteitä yksinoikeus koskee
Patenttilain 3 §:ssä säädetään niistä teoista, joilla keksintöä ei saa hyödyntää ilman patentinhaltijan lupaa. Patentoidun tuotteen valmistaminen, tarjoaminen ja saattaminen vaihdantaan sekä käyttäminen, maahantuonti ja hallussapito edellä mainittuja tekoja varten on kiellettyä. Samoin patentoidun menetelmän käyttö tai sellaisen tarjoaminen on kiellettyä. Niin ikään patentoidulla menetelmällä aikaansaadun tuotteen tarjoaminen, vaihdantaan saattaminen ja käyttäminen on kiellettyä. Samoin on kiellettyä tällaisen tuotteen maahantuonti ja hallussapito mainittuja tarkoituksia varten. Lisäksi erikseen säädetään kielletyiksi tietyin ehdoin sellaisen välineen tarjoaminen tai toimittaminen, joka liittyy johonkin olennaiseen patentilla suojatussa keksinnössä.
Mitä toimenpiteitä yksinoikeus ei koske
Patentti ei anna täyttä yksinoikeutta määrätä keksinnön käytöstä. Esimerkiksi kyseistä keksintöä koskevia kokeita on luvallista tehdä. Kenties tärkein poikkeus yksinoikeuteen on sellainen keksinnön hyväksikäyttö, joka ei ole ammattimaista. Käytännössä itselleen, omaan henkilökohtaiseen käyttöön on luvallista valmistaa patentilla suojattu tuote ja käyttää sitä, kunhan siihen ei liity liiketoimintaa tai muuta ammattimaista käyttöä.
Patentin hyödyntäminen
Patenttilaki (PatL) antaa patentinhaltijalle kaksi selvää hyötyä: yksinoikeus patentilla suojattuun keksintöön (PatL 3 §) ja patentinloukkaajan velvollisuus suorittaa korvaus keksinnön hyväksikäyttämisestä ja muusta aiheutetusta vahingosta (PatL 58 §). On hyvä huomata, että korvausvelvollisuus koskee yhtä lailla sekä tahallista loukkausta että tuottamuksellista loukkausta. Jos loukkaus ei ole tahallinen eikä tuottamuksellinen, loukkaaja on silti velvollinen korvaamaan kohtuulliseksi katsotun määrän keksinnön hyväksikäyttämisestä. Lisäksi loukkaavat tuotteet voidaan määrätä hävitettäviksi jatketun loukkauksen estämiseksi (PatL 59 §).
Patentti voi hyödyttää kuitenkin muillakin tavoin eri osapuolia, epäsuorasti patenttilaissa säädetyistä oikeuksista ja velvollisuuksista johtuen.
Passiiviset hyödyt patentinhaltijalle
Patentti antaa sen haltijalle tiettyjä hyötyjä useimmiten jo pelkästään olemassaolollansa. Valveutuneet yritykset ja muut toimijat pysyvät oman etunsa vuoksi ajan tasalla heihin mahdollisesti vaikuttavista patenteista ja patenttihakemuksista. Patentin loukkaaminen tuo mukanaan merkittävän riskin siitä, että kaikki loukkauksella saatu hyöty menetetään ja lisäksi joudutaan maksamaan korvauksia. Tämä riski huomioidaan ja useimmiten se johtaa siihen, että loukkausta pyritään välttämään. Näin patentinhaltija saa käytännössä yksinoikeuden keksintönsä hyödyntämiseen tekemättä patentilla varsinaisesti mitään toimenpiteitä. Toisinaan on patentinhaltijalle eduksi tuoda esiin patenttejaan, jolloin laajempi joukko toimijoita saadaan tietoisiksi patentista ja sitä kautta tämä passiivinen vaikutus voimistuu.
Toinen patenttioikeuteen nähden passiivinen hyöty tulee ulkoisesta ja sisäisestä markkinoinnista. Myönnetyt patentit osoittavat tiettyä edelläkävijyyttä ja innovatiivisuutta niin yrityksen sisällä kuin ulkopuolellakin. Yhteistyökumppanit, rahoittajat ja ostajat voivat hyvinkin nähdä heille hyödylliseksi toimia sellaisen yrityksen kanssa, joka kehittää keksinnöillään uusia tuotteita ja hakee niille patentteja. Toisaalta patentit voivat tuoda yritykseen sisäistä motivaatiota ja positiivista ilmapiiriä, jotka parantavat henkilökunnan sitoutumista ja viihtyvyyttä. Aktiivinen patentointi voi helpottaa myös työntekijöiden rekrytoimista, erityisesti tuotekehitystehtäviin rekrytoitaessa.
Patentin aktiivinen hyödyntäminen
Aktiivinen patentin hyödyntäminen liittyy patenttilaissa säädettyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, mutta patentinhaltijalla on päätäntävalta sen suhteen, milloin ja missä tilanteessa patenttia käytetään. Pelivaraa on ajan suhteen paljon, koska patentti on voimassa 20 vuotta hakemispäivästä ja korvauksia patentinloukkauksesta on mahdollista vaatia viideltä edelliseltä vuodelta.
Patentinhaltijan on itse seurattava markkinaa ja/tai muita toimijoita ja etsittävä patenttia loukkaavia tuotteita. Tätä vaihetta on toisinaan vaikeaa täysin ulkoistaa, koska varsinkin yrityksille suunnattu myynti ja markkinointi on toisinaan niin kohdennettua, ettei sitä voi havaita ulkopuolisena. Usein parhaan tiedon markkinoille tulleista tai siellä jo liikkuvista tuotekopioista tai -väärennöksistä saa yrityksen omilta myyjiltä, jotka ovat kentällä ja jatkuvasti yhteydessä nykyisiin ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Etenkin patentoidun tuotteen myynnin selittämätön nopea lasku kannattaa tutkia ja syitä kannattaa kysellä, koska taustalla saattaa olla patenttia loukkaava tuote, jota myydään niin edullisella hinnalla, että sitä on vaikea vastustaa. Kuluttajapuolella myynti ja markkinointi on usein näkyvää ja tuotteet ovat esillä, jolloin loukkaavien tuotteiden etsiminen on suoraviivaisempaa.
Loukkaavaksi epäilty tuote kannattaa usein ostaa ja säilyttää kaikki tositteet kaupasta ja mahdollisesti siihen johtaneesta kirjeenvaihdosta tai muista vastaavista seikoista. Tuotetta tarkemmin tutkimalla yleensä selviää se, voidaanko loukkaavaksi epäilty tuotetta perustellusti pitää patentin patenttivaatimusten mukaisena ja siten patenttia loukkaavana tuotteena. Toisinaan suojaa on jouduttu hakemaan niin suurelle kokonaisuudelle, ettei sellaisen hankkiminen loukkauksentodistamistarkoituksessa ole mielekästä tai edes mahdollista. Joskus taas tuotetta myydään vain harvoille ja vallituille eikä patentinhaltijalla ole mahdollisuutta hankkia tuotetta edes välikäsien kautta haltuunsa. Tällöin arvio loukkauksen todennäköisyydestä täytyy perustaa saatavilla olevaan tietoon, mutta arvio jää alkuvaiheessa joka tapauksessa varsin epävarmaksi.
Kaikkiin epäiltyihin patentinloukkauksiin ei välttämättä kannata puuttua tai ainakaan siihen ei kannata käyttää määrättömästi aikaa ja rahaa, vaikka patentti antaa oikeuden tehdä niin. Ensin on syytä arvioida sitä menetystä, jonka patentinloukkaus mahdollisesti aiheuttaa. Jos menetys on vähäinen ja vieläpä pienenemään päin, voi olla kokonaisuuden kannalta edullisinta jättää loukkaus seurantaan siltä varalta, että tilanne muuttuu huonompaan suuntaan. Vähänkään merkittävämmissä tapauksissa kannattaa ainakin olla yhteydessä epäiltyyn loukkaajaan ja varmistaa, että loukkaava taho on tietoinen patentista.
”Varoituskirje”
Niin sanotulla varoituskirjeellä tarkoitetaan kirjettä, jossa epäilty patentinloukkaaja tehdään tietoiseksi patentista, jonka loukkaamisesta sitä epäillään. Syyttämistä ja syyllistämistä on syytä välttää, koska epäiltyyn loukkaukseen liittyy aina epävarmuutta siihen saakka, kunnes lainvoimainen tuomio on annettu. Tässä vaiheessa sellaista ei koskaan ole.
Varoituskirjeellä on lopulta monta funktiota. Ensinnäkin se varmistaa, että epäilty loukkaaja tietää patentin olemassaolosta ja mitä oikeuksia patentti antaa haltijalleen. Toisaalta se varmistaa, että vähintään varoituskirjeen saamisesta eteenpäin patentinloukkaus on tahallinen, mikäli loukkaus myöhemmin todetaan tapahtuneeksi. Kolmanneksi kirje saattaa toimia pelotteena ja on aina merkki siitä, että kirjeen vastaanottajan toiminta on huomattu ja patentinhaltijan seurannassa. Näiden vaikutusten saamiseksi varoituskirje tulee toimittaa vastaanottajalle todistetusti, tyypillisesti kirjattuna kirjeenä.
Oikeudenkäynti (riita-asia)
Jos loukkaavaksi epäiltyyn toimintaan ei saada uskottavaa selvitystä toiminnan loukkaamattomuudesta eikä loukkaus lopu varoituskirjeeseen, tulee harkittavaksi asian selvittäminen tuomioistuimessa. Suomessa kanne nostetaan patentinloukkausasioissa toimittamalla haastehakemus markkinaoikeudelle. Oikeusprosessi voi olla raskas ja kestää joka tapauksessa useita vuosia, mutta toisaalta se on usein vielä raskaampi patentinloukkaajalle, jonka koko liiketoiminnan tulevaisuus saattaa olla vaakalaudalla.
Kanteen nostamisen ajankohtaa on myös suunniteltava. Patenttilain 58 §:n mukaan korvausta vahingosta voidaan vaatia kannetta edeltäneiden viiden vuoden osalta. Sitä edeltäneiden tapahtumien osalta patentinhaltijalla ei ole oikeutta saada korvausta. Äskettäin alkaneen loukkauksen osalta ei siis ole kiire toimia korvausten saamisen vuoksi, mutta tarve saada loukkaus päättymään voi tehdä asiasta kiireellisen.
Oikeudenkäyntiin liittyy aina epävarmuus lopputuloksesta. Varsinkin sellaisissa tuomioistuimissa, joissa patentinloukkauksia käsitellään harvakseltaan, voivat tuomioistuimen ratkaisut olla hyvinkin arvaamattomia, koska aiempia vastaavia tapauksia on vähän tai ei ollenkaan. Markkinaoikeuden arvaamattomuutta lisää oikeusprosessi, jossa markkinaoikeus ei millään tavalla ilmaise prosessin aikana käsitystään tai mielipidettään tilanteesta. Ratkaisu ja sen perusteet ilmenevät vasta päätöksestä ja saattaa käydä niin, että kantaja ja vastaaja ovat vuosikausia käyneet kirjeenvaihtoa oikeudessa asioista, joilla ei ollut mitään merkitystä ratkaisun kannalta.
Markkinaoikeuden ratkaisun jälkeen hävinnyt osapuoli saa vielä hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Valituslupaa ei myönnetä läheskään jokaiselle valituslupahakemukselle, vaikka perusteet sille olisivat olemassa.
Teollisoikeusrikos ja patenttirikkomus
Edellä esitetyn riita-asian oikeudenkäynnin sijaan voi tulla harkittavaksi myös asian vieminen eteenpäin rikosasiana, jos on ilmeistä, että patentinloukkaus on tahallinen. Rikosasia etenee tavanomaiseen tapaan tutkintapyynnöstä esitutkintaan, siitä syyteharkintaan ja lopulta syytteeseen ja oikeudenkäyntiin.
Rikoslain 49 luvun 2 §:n mukaan joka patenttilain säännösten vastaisesti loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta ja teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa, on tuomittava teollisoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Patenttilain 57 §:n 2. momentissa säädetään patenttirikkomuksesta, josta voidaan tuomita sakkoa, jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti. Patenttirikkomuksesta ei tuomita, jos teko on rangaistava teollisoikeusrikoksena.
Muiden omistamien patenttien hyödyntäminen
Kuten jo edellä on todettu, patentista hyötyvät usein myös muut kuin patentinhaltija itse.
Esimerkiksi vain Suomessa liiketoimintaa harjoittava yritys voi aivan hyvin hyödyntää muualla maailmassa vielä voimassa olevien patenttien keksintöjä sellaisenaan. Tällöin tulee tietysti varmistua siitä, että kyseisestä keksinnöstä ei voida enää tehdä patenttihakemusta tai saada patenttia Suomeen. Merkittävä osa patenteissa on haettu vain esimerkiksi USA:ssa, Japanissa tai Kiinassa ilman, että hakijalla on aikomustakaan hakea keksinnölle patenttia muissa maissa. Patentti ja rekisterihallituksen ylläpitämä Patenttitietopalvelu on vastikään julkaistu ja on huomattavasti sitä edeltänyttä PatInfo-palvelua helppokäyttöisempi. Sen käyttö on helppoa ja maksutonta, ja sillä voi kuka tahansa tehdä alustavia selvityksiä omatoimisesti Suomessa haetuista ja voimassa olevista patenteista ja hyödyllisyysmalleista.
On myös mahdollista osittain hyödyntää patentilla suojattua keksintöä samassa maassa, jossa patentti on voimassa. Tällöin on kuitenkin erityisen tärkeää huolehtia siitä, että patenttia ei loukata. Toisinaan samat tai lähes samanlaiset ratkaisut toimivat hyvinkin erilaisissa sovelluksissa, jolloin keksintö saattaa olla vapaasti hyödynnettävissä aivan muussa yhteydessä kuin missä keksinnölle on haettu suojaa. Vaikkapa keksintö, joka liittyy robotti-imurin menetelmään tutkia asunnon lattia ja suunnistaa sen avulla jatkossa voisi olla hyödyllinen itseoppivan nelikopterin suunnistamisessa ja kotiin palaamisessa.
Kun tutkitaan patentteja laajempana kokonaisuutena, niistä saadaan paljon tietoa siitä, mihin suuntiin joku tietty teollisuuden ala on kehittymässä ja mitkä tahot sitä kehittävät mihinkin suuntaan. Tällaisista laajemmista selvityksistä voi olla erityisesti apua silloin, kun ollaan siirtymässä toimimaan uudelle alalle ja tarvitaan tietoa tukemaan päätöksentekoa.
Patenttijärjestelmän hyödyntäminen – ilman patenttia
Eräs mielenkiintoinen aihepiiri patentoinnin ympärillä on se, miten patenttijärjestelmää voi hyödyntää omiin tarpeisiin ilman patenttia. Monessa tapauksessa nimittäin patentin tuomia passiivisia hyötyjä voidaan saavuttaa pelkällä patenttihakemuksella. Joskus patenttihakemus on jopa parempi kuin jo myönnetty patentti siitä syystä, että patenttihakemuksella haettua suojaa voidaan vielä hakemuskäsittelyn aikana muuttaa tietyissä rajoissa. Myöntämisen jälkeen suojaa voidaan ainoastaan supistaa erillisessä prosessissa.
Patenttihakemus on estovaikutukseltaan tietyssä mielessä hakemusvaiheessa laajempi kuin myöntämisen jälkeen, vaikka pelkkää hakemusta ei sellaisenaan voidakaan käyttää kenenkään toiminnan pysäyttämiseen. Kuitenkin patenttihakemuksen luoma epävarmuus siitä, mitä sillä lopulla tullaan suojaamaan voi olla toimintaasi seuraavalle kilpailijalle vaikeampi huomioida kuin myöntämisen jälkeinen tilanne, jossa on selvästi rajattu suojapiiri, johon on mahdotonta saada enää mitään lisää. Hakemusta laadittaessa tällaiset tarkoitusperät voidaan ottaa huomioon. Joskus patenttihakemus voidaan laatia jopa puhtaasti tällaista tarkoitusta varten eli luomaan epävarmuutta, joka estää kilpailijaa aloittamasta tuotantoa tai ryhtymästä valmisteleviin toimiin, koska hakija on mahdollisesti saamassa patentin, mutta vielä ei ihan tiedetä, mille keksinnölle se tullaan ehkä myöntämään jossain vaiheessa.
Patenttihakemuksen epävarmuusaspektia voidaan hyödyntää vielä myöntämisen jälkeenkin, kunhan siihen valmistaudutaan hyvissä ajoin. Ennen patentin myöntämistä, myöntöön menevästä patenttihakemuksesta voidaan jakamalla erottaa toinen patenttihakemus. Tällöin alkuperäinen hakemus voidaan myöntää virastossa patentiksi ja jakamalla erotettu hakemus jatkaa hakemuskäsittelyssä. Tämän jaetun hakemuksen täytyy perustua täysin alkuperäiseen patenttihakemukseen, mutta patenttivaatimusten pitää poiketa alkuperäisestä eli haettava suojapiiri ei saa olla täysin sama.
Patenttihakemukset ovat aluksi salaisia, jolloin esimerkiksi Suomessa niistä näkyvät vain hakemusnumero ja -päivä, hakijan nimi sekä asiamies, mutta tulevat julkisiksi 18 kuukauden kuluttua. Tällöin kuka tahansa voi käydä lukemassa patenttihakemuksen sisällön, viraston välipäätökset sekä viraston kanssa käydyn kirjeenvaihdon. Tätäkin voi jossain määrin hyödyntää, koska ulkopuolinen näkee, että patenttia on haettu, mutta ei yhtään tiedä, mitä hakemus koskee. Joskus on tarpeen osoittaa vain, että patenttia on haettu. Hakemuksen voi myös peruuttaa ennen sen julkaisua, jolloin sen sisältö ei koskaan tule julki.
Hankala patentti!
Mitä voidaan tehdä silloin, kun jonkun toisen patenttihakemus uhkaa aiheuttaa ongelmia tai jo myönnetystä patentista aiheutuu ongelmia siinä määrin, että siitä halutaan päästä eroon?
Patenttilaki tarjoaa myönnettyä patenttia vastaan kaksi vaihtoehtoa: väite ja mitätöinti. Lisäksi jo patenttihakemuksen käsittelyn aikana kuka tahansa saa tehdä muistutuksen patentin hyväksymistä vastaan.
Muistutus
Muistutus patentin hyväksymistä vastaan on näistä prosesseista ylivoimaisesti kevyin, mutta myös tehottomin. Kuka tahansa voi toimittaa Patentti ja rekisterihallituksen tietoon materiaalia, jonka tarkoitus on todistaa, että patenttia ei pitäisi myöntää. Käytännössä materiaalin on oltava todistettavasti ollut julkisesti saatavilla ennen patenttihakemuksen tekemispäivää ja osoitettava, että patenttihakemuksessa esitetty keksintö ei ole uusi tai se ei ole keksinnöllinen aiemmin tunnetuksi tulleeseen tekniikan tasoon nähden. Hakemusta käsittelevän tutkijan pitäisi ottaa toimitettu materiaali huomioon, mutta mitään vuoropuhelua muistutuksen tehneen kanssa ei käydä. Patentti ja rekisterihallitus ei peri maksua muistutuksen tekemisestä.
Väite
Patentin myöntämisestä alkaa yhdeksän kuukauden mittainen väiteaika, jolloin kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan (patenttilain 24 §). Suomessa väite tehdään Patentti ja rekisterihallituksen kirjaamoon tai sähköisiä palveluita käyttäen. Väitteen laatimisessa kannattaa ehdottomasti käyttää patenttiasiamiestä. Varsinkin Euroopan patenttivirastossa prosessi ja protokollat pitää tuntea, jotta voi menestyä. Euroopan patenttivirasto on tarkka siitä, että väitemateriaali toimitetaan ajallaan, joten väite kannattaa valmistella perinpohjaisesti. Patentti ja rekisterihallituksen kanta on huomattavasti sallivampi ja käytännössä lähes mitä tahansa voi toimittaa koska tahansa ja se otetaan huomioon.
Väitteen perusteet on säädetty patenttilain 25 §:ssä. Patentti kumotaan, jos se ei ole uusi tai keksinnöllinen taikka on saatu patentti jollekin sellaiselle, joka on suljettu patentoitavuuden ulkopuolelle. Patentti kumotaan myös, jos keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi patentin perusteella käyttää keksintöä. Kumoamiseen johtaa myös se, että myönnetyssä versiossa on jotain sellaista, mikä ei ilmennyt alkuperäisestä hakemuksesta, tai jos suojaa on laajennettu hyväksymisilmoituksen antamisen jälkeen.
Väite tulee tehdä kirjallisesti ja samalla pitää esittää ne julkaisut, joihin halutaan vedota sekä väitteen perusteet. Väitteessä myös ilmoitetaan väitteentekijän vaatimukset: halutaanko patentti kumottavan kokonaan vai osittain, jolloin se jää voimaan muutetussa muodossa. Usein väitteentekijälle riittää, että tietyt keksinnön sovellutukset jäävät suojan ulkopuolelle, jolloin väitteentekijä saa poistettua omaan liiketoimintaansa kohdistuvan riskin. Patentti ja rekisterihallituksen väitemaksu (800 euroa tammikuussa 2023) on maksettava väiteaikana, käytännössä väitteen jättämisen yhteydessä.
Väite tarkastetaan muodollisesti Patentti ja rekisterihallituksen toimesta ja toimitetaan sen jälkeen patentinhaltijalle lausuttavaksi. Patentinhaltijan vastauksen jälkeen käydään tyypillisesti vielä ainakin yksi lausuntokierros, jossa sekä väitteentekijä että patentinhaltija saavat antaa lausumansa. Patentinhaltija voi väitekäsittelyn aikana toimittaa vaihtoehtoisia patenttivaatimuksia siltä varalta, että patenttia ei voida pitää voimassa siinä muodossa, jossa se myönnettiin. Väiteprosessista poikkeaminen onnistuu Suomessa helposti. Lisäkirjelmiä voi toimittaa käytännössä missä vaiheessa tahansa ja kaikki otetaan huomioon. Käsittelyajat venyvät helposti, jos toinen osapuoli sitä haluaa.
Väitekäsittelyn yhteydessä voidaan järjestää suullinen kuuleminen Patentti ja rekisterihallituksen tiloissa kumman tahansa osapuolen pyynnöstä, mutta väiteasiaa ei ratkaista kuulemistilaisuudessa. Suullinen kuuleminen on ennen kaikkea toimiva tapa sellaisten asioiden esittämiseen, joita on vaikea esittää kirjallisessa käsittelyssä.
Patentti ja rekisterihallitus ei ota väitekäsittelyn aikana mitään kantaa esitettyyn asiaan. Vasta päätöksestä on luettavissa jälkikäteen väitekäsittelyn ratkaisu ja sen perustelut. Käytäntöä voi perustellusti pitää huonona sekä patentinhaltijan että väitteentekijän kannalta, koska lausumissa joudutaan ottamaan kantaa kaikkeen mahdolliseen, vaikka niillä ei lopulta olisi merkitystä asiassa. Merkityksellisistä seikoista argumentointi voi jäädä vähiin kummaltakin osapuolelta heidän tietämättään.
Euroopan patenttiviraston (EPO) väitekäsittely poikkeaa tietyiltä osin Patentti ja rekisterihallituksen väitekäsittelystä. EPO:ssa suullinen käsittely on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lähes aina vähintään jompikumpi osapuoli pyytää suullista käsittelyä ja silloin sellainen myös järjestetään. Lausuntokierrosten jälkeen EPO lähettää osapuolille kutsun suulliseen käsittelyyn ja hieman myöhemmin alustavan mielipiteen näkemyksensä ja tähän saakka käydyn kirjeenvaihdon perusteella. Ennen suullista käsittelyä molemmat osapuolet saavat lähettää vielä yhden lausuman. Koko prosessi on tiukasti määrätty ja osapuolilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia poiketa siitä. Esimerkiksi liian myöhään toimitettuja lausumia yleensä huomioida lainkaan. Suullisessa käsittelyssä väite käydään läpi ratkaisuun asti ja samansisältöinen kirjallinen päätös seuraa myöhemmin. Euroopan patenttiviraston järjestelmä on paitsi tehokas, myös tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Toivottavasti tulevaisuudessa Patentti ja rekisterihallitus muuttaa prosessiaan vastaamaan EPO:n väiteprosessia, mutta sitä odotellessa nämä erot on syytä pitää mielessä.
Patentti ja rekisterihallituksen väitepäätöksestä voi hävinnyt osapuoli valittaa markkinaoikeuteen. Markkinaoikeudessa hävinnyt osapuoli voi edelleen hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
EPO:n väitepäätöksestä voi hävinnyt osapuoli valittaa EPO:n valituslautakuntaan ja poikkeuksellisissa tapauksissa edelleen laajennettuun valituslautakuntaan.
Väitekäsittelyssä, jossa patentti jää voimaan eri muodossa kuin missä se myönnettiin, molemmilla osapuolilla on oikeus valittaa päätöksestä.
Mitätöinti
Patenttilain 52 §:n mukaan tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi kanteen perusteella vastaavin perustein kuin väitekäsittelyssä. Mitätöintiasiat ratkaistaan Suomessa markkinaoikeudessa. Mitätöintikäsittelyssä tarvitaan vähintään asianajaja, usein myös patenttiasiamies, jollei asianajaja ole erityisesti patenttiasioihin perehtynyt.
Markkinaoikeus pyytää lausumia vuorotellen kummaltakin osapuolelta sekä Patentti ja rekisterihallituksen lausuman. Patentinhaltija voi mitätöintikäsittelyn yhteydessä pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti. Rajoituspyynnön tarkoitus on kaventaa suojapiiriä ja siten parantaa patentin mahdollisuuksia pysyä voimassa mitätöintikäsittelyssä.
Vastaavasti kuin Patentti ja rekisterihallituksen järjestämässä väitekäsittelyssä, myöskään mitätöintikäsittelyssä markkinaoikeudessa ei käsittelyn aikana ota mitään kantaa asiassa esitettyyn vaan osapuolet esittävät vuorotellen näkemyksiään. Päätöksestä voi jälkikäteen lukea markkinaoikeuden ratkaisun ja sen perustelut.
Markkinaoikeus perii oikeudenkäyntimaksun, joka on yli kaksinkertainen Patentti ja rekisterihallituksen väitemaksuun verrattuna. Se on kuitenkin vain pieni osa kokonaiskuluista.
Patentin mitätöintiasiassa markkinaoikeuden päätöksestä voi hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupia myönnetään harvoin.
Väite- ja mitätöintikäsittelyjen erityispiirteitä
Vaikkakin väite käsitellään Patentti ja rekisterihallituksen hallinnollisessa menettelyssä ja mitätöinti markkinaoikeudessa, niillä on paljon yhteisiä piirteitä, jotka eroavat oikeudenkäynnistä, etenkin rikosasian oikeudenkäynnistä. Nämä erot on hyvä tietää ennalta ennen prosessiin ryhtymistä.
Oikeudenkäynnissä teoriassa pyritään aineelliseen totuuteen (mitä on oikeasti tapahtunut), mutta käytännössä tyydytään aina prosessuaaliseen totuuteen eli siihen mitä on esitetty oikeudenkäynnissä. Väite- ja mitätöintikäsittelyissä liikutaan usein melko arvaamattomalla alueella näiden välissä. Todisteet tulevat käytännössä aina vain osapuolilta, mutta päätökset perustuvat usein sellaisiin seikkoihin ja tulkintoihin, joita kumpikaan osapuolista ei ole esittänyt tai edes saanut mahdollisuutta argumentoida puolesta tai vastaan. Väitekäsittely voi jopa jatkua väitteentekijän luopuessa väitteestä, jolloin Patentti ja rekisterihallitus jatkaa asian käsittelyä virkansa puolesta patentinhaltijaa vastaan.
Usein väite- ja mitätöintikäsittelyissä ajaudutaan varsin kauas siitä tarkastelusta, olisiko oikeudenmukaista, että patentinhaltija saisi keksinnölleen suojaa. Varsinkin patentti ja rekisterihallituksen käsittelyissä lähestymistapa on erittäin tekniikkalähtöinen. Tästä oikeudenmukaisuustarkastelusta voidaan joutua yhtä kauas kumpaankin suuntaan. Väitteen hyväksymistä tai mitätöintiä puoltavat seikat saattavat olla hyvin kaukaisia ja kyseisen keksinnön näkökulmasta täysin keinotekoisia esteitä, joilla ei käytännön maailmassa ole mitään yhteyttä. Toisaalta väite tai mitätöintikanne saatetaan hylätä, vaikka olisi selvää näyttöä siitä, että keksinnön mukaisia tuotteita on myyty avoimesti jo vuosia ennen hakemuksen tekemistä, mutta jollekin yksityiskohdalle ei voida aukottomasti todistaa mitään tiettyä päivää, jolloin se olisi tullut julkiseksi.
Rikoksesta ei saa tuomita, jos teko ei ole tekohetkellä ollut rangaistava. Tämä ei päde patenttien kohdalla ja voi johtaa patentinhaltijan kannalta tuhoisiin seurauksiin. Hakemus, joka on laadittu hakemisajankohdan säännösten ja oikeuskäytännön mukaiseksi, voi myöhemmin tulla pätemättömäksi, kun säännökset ja oikeuskäytäntö muuttuvat. Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöksiä (esim. ”Alice”, 2014) on uutisoitu Suomessakin ja niillä on ollut kauaskantoisia seurauksia sekä uusien hakemusten että jo myönnettyjen patenttien osalta. Euroopan patenttiviraston käytännöt mm. hakemusten jakamisen, valituskäsittelyn ja hakemusvaiheen muutosten osalta ovat eläneet paljon viimeisen vuosikymmenen aikana. Patentti ja rekisterihallituksen tulkinnat tuntuvat muuttuvan vähemmän ja hitaammin, mutta Euroopan patenttiviraston käytännöt usein omaksutaan ennen pitkää Suomessakin. Isot periaatteelliset muutokset ovat hakijan ja haltijan näkökulmasta epäoikeudenmukaisia ja niihin on mahdotonta täysin varautua hakemusta laadittaessa. 20 vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu useita muutoksia oikeuskäytännössä.
Patentin lisensointi, myynti ja muut sopimukset
Patentti on kuin mitä tahansa omaisuutta siinä mielessä, että sen omistamisesta ja käyttämisestä voidaan tehdä erinäisiä sopimuksia. Tyypillisimpiä ovat patentin kauppaan sekä lisensointiin liittyvät sopimukset.
Periaatteessa osapuolet voivat sopia sopimusvapauden puitteissa, vaikka minkälaisia järjestelyitä, mutta käytännössä sopimuksiin päätyy aina jokseenkin samanlaiset, käytännön hyviksi hiomat ehdot. Sopimuksen laatimisessa kannattaa käyttää näihin sopimuksiin perehtynyttä juristia ja tarvittaessa lisäksi patenttiasiamiestä apuna.
Viimeistään jälkikäteen tarkasteltuna riitaa aiheuttavasta patentista tehty sopimus olisi toisinaan ollut molemmille osapuolille parempi ja käytännössä aina sille hävinneelle osapuolelle. Vanha sanonta – parempi laiha sopimus kuin lihava riita – pätee myös patenttiasioissa. Kuitenkin riitaa edeltää lähes aina tilanne, jossa toinen osapuoli on varma loukkauksesta ja vaatii tuntuvaa korvausta, kun taas toinen osapuoli on sitä mieltä, että ei loukkaa patenttia (tai patentti on mitätön) ja ei siksi ole valmis maksamaan käytännössä mitään. Riidan edetessä näkemykset joskus lähentyvät, joskus erkaantuvat entisestään, mutta sopiminen on mahdollista käytännössä missä vaiheessa riitaa tahansa. Tosin sillä huomautuksella, että patenttivirastot voivat halutessaan jatkaa väitekäsittelyn loppuun, vaikka väitteentekijä luopuisikin väitteestään.
Tarjoamamme ratkaisu
Paras lääke lähes kaikkiin edellä esitettyihin epäkohtiin ja potentiaalisiin ongelmatilanteisiin on tehdä hyvä ja kattava hakemus, jossa asiat on esitetty mahdollisimman monipuolisesti ja monesta näkökulmasta siten, että hakijalla säilyy mahdollisuus määritellä haettua suojaa monin eri tavoin. Näin voidaan sekä kohdistaa uudelleen haettavaa suojaa käsittelyn aikana että korjata mahdollisesti myöhemmin ilmeneviä puutteita tulkintojen muuttuessa ajan saatossa.
Täydelliseen patenttihakemukseen pyrkiminen kuitenkin työllistää paitsi hakemusta laativaa asiamiestä, mutta myös keksijöitä ja hakijaa. Kustannukset siirtyvät etupainotteisiksi ja saavutettu hyöty on pääosin ongelmia ennaltaehkäisevä, jolloin sitä on vaikea mitata tai todentaa. Hakijan on vaikea ainakaan heti nähdä saavutettuja hyötyjä. Hakemuksen turvin pitää pärjätä seuraavat 20 vuotta, jona aikana hakemukseen tehty satsaus palkitsee, jos patenttia pääsee – tai joutuu – hyödyntämään.
Patentinhakijan on aina syytä keskustella asiamiehen kanssa siitä, miksi keksintö halutaan patentoida, kuinka suuri rooli laadittavan hakemuksen keksinnöllä on yrityksen toiminnassa ja kuinka paljon siihen halutaan panostaa. Läheskään aina ei ole taloudellisesti mielekästä pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, koska suurin taloudellinen hyöty saavutetaan mitoittamalla tehtävät suojaustoimenpiteet oikein. Muista aina suojauspäätöksiä tehdessäsi miettiä, mitä tästä hyödyn ja onko se suunnilleen tasapainossa maksettavan hinnan kanssa? Suuren eron hyödyn ja hinnan välillä pitäisi herättää ajattelemaan, ovatko suojaustoimenpiteet mitoitettu oikein.